*

Welat Nehri Turvallisen ja oikeudenmukaisen Suomen puolesta

On vain ajan kysymys milloin kevät kukoistaa

  • Taiteilija Serdar Karatay maalasi kurdijohtaja Abdulrahman Ghassemloun muotokuvan hänen syntymäpäivän muistoksi.
    Taiteilija Serdar Karatay maalasi kurdijohtaja Abdulrahman Ghassemloun muotokuvan hänen syntymäpäivän muistoksi.
  • Urmiyen vankilassa on parhaillaan käynnissä poliittisten vankien nälkälakko.
    Urmiyen vankilassa on parhaillaan käynnissä poliittisten vankien nälkälakko.
  • Nälkälakossa olevien poliittisten vankien nälkälakon tueksi on osoitettu mieltä eri puolilla maailmaa.
    Nälkälakossa olevien poliittisten vankien nälkälakon tueksi on osoitettu mieltä eri puolilla maailmaa.
  • Itä-Kurdistanin kaupunkien kaduilla ei näy elonmerkkejä 22.12.2014.
    Itä-Kurdistanin kaupunkien kaduilla ei näy elonmerkkejä 22.12.2014.
  • Ghassemloun hauta Pariisissa. Uusille sukupolville jäi perinnöksi taistelu ihmisoikeuksien ja vapauden puolesta.
    Ghassemloun hauta Pariisissa. Uusille sukupolville jäi perinnöksi taistelu ihmisoikeuksien ja vapauden puolesta.

Iranin islamilaisen regiimin johdolla oli valtavan helpottunut olo heinäkuun 1989 lopussa. He olivat saaneet toteutettua pitkäaikaisen haaveensa. Itä-Kurdistanin merkittävin kurdijohtaja Dr. Abdulrahman Ghassemlou oli menehtynyt Iranin islamilaisen tasavaltakaartin terroristien luoteihin 13.7.1989. Murhateko tapahtui Iranin hallituksen kanssa käydyn rauhanneuvottelujen äärellä Itävallan pääkaupungissa Wienissä. Terroristien luodit veivät kurdijohtajan ja kahden muun neuvotteluissa kurdeja edustaneen hengen. Terroriteko oli samaan aikaan luoti kohti eurooppalaista demokraattista järjestystä, sillä Itävallan silloinen hallitus katsoi läpi sormien kaikkea mitä Iranin terrorismi oli tehnyt heidän silmien alla.

Islamilainen tasavalta kuvitteli voittaneensa kurdit ja nujertaneensa kurdiliikkeen lopullisesti. Ghassemloun menetys oli todellisuudessa valtava isku kurdiliikkeelle ja sen jättämä tyhjiö näkyy vieläkin. Mutta kovasta iskusta huolimatta kurdien unelma ei kuollut, vaan päinvastoin kurdiliike ja uusi sukupolvi saivat ikonin, johon he voivat aina suunnata katseensa. Moni kurdi miettii tänäkin päivänä: Mikä teki Ghassemlousta kuolemattoman johtajan? Mitä hän tavoitteli? ja ennen kaikkea minkä takia islamilainen hallinto näki hänet uhkana? Vastaamalla näihin kysymyksiin ei voi ajatella muuta kuin totella Ghassemloun kehotusta: ”Paras palkinto marttyyreille on jatkaa heidän aloittamallaan tiellä.”

Minulla on kaksi syytä kirjoittaa näitä sanoja tänään. Ensinnäkin siksi, että tästä on tullut perinne. Kurdit haluavat muistella kansallissankareitaan ja kaikkia niitä, jotka ovat uhranneet henkensä Kurdistanin ja kurdien hyvinvoinnin puolesta. Yhdyn tässä kurdirunoilija Pîremêrdin sanoihin: ”Isänmaan marttyyrit eivät kaipaa surua ja itkua, he elävät kansan sydämessä”. Niinpä myös Ghassemloua muistellaan tänään hyvin laajasti. Kurdijohtajan muistaminen ylittää valloittajien keinotekoiset rajat, jotka ovat hajottaneet Kurdistanin neljään osaan. Kurdit ovat enemmän yhtä kuin koskaan aiemmin historiansa aikana. Rajat ovat jo menettäneet merkityksensä kurdien sydämissä ja mielissä. Kuluvan vuoden Isisin vastainen taistelu ei ole jättänyt tilaa epäilyksille. Toivottavasti jonakin päivänä rajat häviävät myös kartalta.

Sosiaalisessa mediassa on ollut esillä Ghassemloun kuvia, videoita, muistelmia, kirjoituksia yms. viime päivänä. Itse kiinnitin eniten huomioita taiteilija Serdar Karatayn maalaamaan tauluun. Taidetta Yüzüncü Yılin ylipistossa, pohjois-Kurdistanissa, opiskeleva Karatay kertoo taideprojektistaan seuraavasti:

”Olen päättänyt käyttää aikaani maalaamiseen ja taiteeseen, jotta kansamme ei jäisi unohduksiin. Otin tehtäväkseni maalata kurdien merkkihenkilöiden kuvia sen jälkeen, kun sain ymmärryksen kaikesta mitä tapahtuu ympärilläni ja mitä kaikkea meitä vastaan on tehty Kurdistanin maaperällä. On tapahtunut jopa kansanmurhia. Tämä vaikea tilanne vaikuttaa meihin kaikkiin syvästi. Olemme menettäneet paljon. On tehtävämme nostaa tämä uuden sukupolven tietoisuuteen.”

Kirjoittamisen toinen ja edellistäkin tärkeämpi syy on osoittaa Iranin islamilaisen hallinnon väite kurdien ja kurdiliikkeen kuolemasta vääräksi. Ghassemlou syntyi 22.12.1930 Itä-Kurdistanissa, Urmiyen kaupungissa. Kyse on kaupungista, jossa on käynnissä vastarinta islamilaisen hallinnon epäinhimillistä politiikkaa vastaan tänäkin päivänä. Parhaillaan 26 poliittista vankia on 32. päivää nälkälakossa Urmiyen keskusvankilassa vastalauseena viranomaisten päätökselle siirtää mm. murhista ja huumeiden myynnistä tuomittuja vankeja heidän osastolle. Valtio haluaa teollaan vaikeuttaa vankilan oloja ja vähätellä poliittisten vankien aseman.

Nämä kaksi tapahtumaa ovat näkyneet erityisesti itä-Kurdistanin kaupunkien arjessa. Iranissa ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat tosi rajalliset. Mielenosoitusten järjestämisestä tai hallituksen politiikan kritisoimisesta voi saada kovia rangaistuksia, jopa kuolemantuomion. Iran on Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin teloittaja. Maassa hirtetään vuosittain satoja vankeja. Kaikesta tästä huolimatta monet kauppiaat ovat pitäneet kauppojaan kiinni ja ihmiset ovat jääneet kotiin tämän päivän ajan. Iranissa kansalaisyhteiskunta elää varjossa ja poliittinen liikehdintä on maan alla, mutta paine muutoksille kasvaa päivä päivältä. On vain ajan kysymys milloin kevät kukoistaa.

Pidän välttämättömänä, että niin Suomessa kuin koko Euroopassa seurattaisiin tarkemmin Iranin poliittista tilannetta ja vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Iranin kanssa käytävien ydinneuvottelujen pitkittyessä ihmisoikeusjärjestöjen huolet tuntuvat toistaiseksi päätyvän kuuroille korville. Vuoropuhelu sellaisen maan kanssa, joka pilkkaa maailmanrauhaa, eikä ole valmis kunnioittamaan perusihmisoikeuksia on vain ajan haaskausta. Kansainvälisen yhteisön on aika miettiä uusia keinoja saada Iran oikeille raiteille.

Welat Nehri, 22.12.2014

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän welat kuva
Welat Nehri

Ei mennyt kuin muutama tuntia tästä blogikirjoituksesta, kun Iranin viranomaiset suostuivat nälkälakossa olevien vankien vaatimuksiin. Poliittisten vankien nälkälakko kesti 33 vuorokautta. Kansalaisyhteiskunnalla ja taustalla vaikuttavilla poliittisilla liikkeillä on suuri merkitys asioiden kulkuun. Poliittisten vankien vastarinta ja suuri asialle saatu julkisuus pakottivat lopulta Iranin viranomaisia peruuttamaan päätöksiään.

Toimituksen poiminnat