*

Welat Nehri Turvallisen ja oikeudenmukaisen Suomen puolesta

Ulkomaalaiset opiskelijat saatava kielimuurin yli

Helsingin yliopistossa opiskeleva Susanna Kaavi kirjoitti ulkomaalaisen opiskelijoiden vaikeuksista työllistyä Suomessa (HS mielipide 10.4.2015).

Ulkomaisten opiskelijoiden pitäminen Suomessa ei onnistu mikäli heille ei voida tarjota työtä opiskelun aikana tai viimeistään valmistumisen jälkeen. Se on selvää, että työnteko Suomessa edellyttää myös suomenkielen osaamista, koska työsuhteen hoitaminen esim. englanniksi ei aina onnistu. Mikäli yrityksen toiminta on täysin kansainvälisillä markkinoilla tai englanti on yrityksen työkieli, työntekijä saattaa pärjätä hyvinkin englannin kielellä työympäristössä, mutta viimeistään silloin, kun ulkomaalainen opiskelija haluaa tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan, solmia suhteita paikallisiin tai laajemmin kotoutua Suomeen, Suomen kielen osaaminen on aivan välttämätön.

Työpaikkailmoituksia selailtaessa käy selväksi, että niin yksityisellä sektorilla kuin julkishallinnossa työskentely edellyttää Suomen kielen hallintaa. Työnantajat edellyttävät usein myös englanninkielen osaamista ja joihinkin tehtäviin vaaditaan lisäksi toisen kotimaisen hallintaa. Kielivaatimukset ovat välillä myös kohtuuttomia, koska tarvittavan kielen taso vaihtelee suuresti työtehtävästä toiseen. Työnantajilla on varaa olla vaativia, kun työntekijöistä ei ole pulaa eikä lainsäädäntö puutu asiaan. Sen sijaan opiskelijan tai työnhakijan lähestymistavassa on jokin pielessä, mikäli oletuksena ja tavoitteena on olla, pärjätä ja työskennellä täällä pelkän englanninkielen varassa.

Ongelma ei aina ole opiskelijoista lähtöisin, vaan siihen vaikuttaa myös se miten korkeakoulut ja yliopistot markkinoivat itseään tai lähestyvät kielikysymystä ja ulkomaisten opiskelijoiden työllistymistä. On aivan perusteltua kysyä onko oppilaitosten ainoana tavoitteena saada opiskelijat valmistumaan vai pitääkö ulkoimaisten opiskelijoiden kouluttamisen tavoitteena olla saada verovaroin valmistuneet opiskelijat Suomen työmarkkinoille? Tuleeko oppilaitosten tarjota opiskelua vain englanniksi ja aloille, jotka houkuttelevat opiskelijoita Suomeen, vai pitääkö lähtökohtana olla kotimarkkinoiden ja suomalaisten yritysten tarpeet?

Viime vuosina on käyty laajemmin keskustelua ulkomaisten opiskelijoiden merkityksestä kansantalouden näkökulmasta. Monessa tutkimuksessa on päädytty siihen, että Suomi tarvitsee runsaasti osaajia ja työnperäistä maahanmuuttoa tulevina vuosikymmeninä. Tässä keskustelussa erityisesti lukukausimaksut herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Lukukausimaksujen periminen ei edistä tavoitteita saada osaavaa työvoimaa Suomeen. Ilmaisen opiskelun tarjoaminen tuo Suomelle kilpailuetua kansainvälisillä opiskelijamarkkinoilla. Sen turvin moni opiskelija on valmis ottamaan riskiä, kun samaan aikaan heille on tarjolla opintoja mm. englanninkielisissä maissa ja alueilla, joilla on paremmat olosuhteet ottaa vastaan ulkomaista työvoimaa. Suomi kilpailee osittain myös opiskelijoiden lähtömaiden kanssa, jossa myös omilta kansalaisilta peritään lukukausimaksuja. Osa opiskelijoista jäisi lähtemättä kokonaan tai opiskelu yliopistossa jäisi haaveeksi, mikäli heiltä perittäisiin lukukausimaksuja.

Toiseksi on selvää, että nykyinen taloudellinen tilanne ei anna mahdollisuutta jaella rahaa ympäriinsä erityisesti silloin, kun asetetut / asetettavat tavoitteet eivät täyty. Seuraava hallitus joutuu todennäköisesti ottamaan asian agendalle jossakin vaiheessa. Punnittavana on silloin vaihtoehtoja tehostaa toimintoja Suomen etuja ja kansainvälistymistä ajatellen, joka ensisijaisesti tarkoittaa vastineen saamista verorahoin kustannetulle opiskelulle. Tehokkuuslaskennassa pidemmän aikavälin hyödyt kuten siteiden solmiminen opiskelijoiden lähtömaihin, kehitysmaiden tukeminen nousuun, köyhien opiskelijoiden avustaminen yms. humanitaariset kysymykset jäävät vähemmälle huomiolle. Aivoviennin edistäminen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa parhaimpien opiskelijoiden saamista jäämään pysyvästi tänne, ei välttämättä ole hyvä asia lähtömaiden näkökulmasta.

Henkilökohtaisesti suhtaudun varauksella kumpaankin malliin. Lukukausimaksuttoman opiskelun tarjoaminen ilman vastinetta ja sovittuja tavoitteita ei ole tehokasta. Nykyinen malli ei edistä ulkomaisten opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan, eikä tuo täyttä vastinetta sijoitetuille verorahoille esim. palkkaverojen muodossa. Monesti nykyinen malli on huono diili sekä opiskelijalle, joka jää tyhjän päälle valmistumisen jälkeen, että Suomelle, joka ei saa suoranaista hyötyä verovaroin rahoittamalleen hankkeelle. Kompromissina voitaisiin rakentaa malli, joka motivoisi syventämään suhteita suomalaiseen yhteiskuntaan, kieleen ja kulttuuriin sekä saamaan vähintään 60 % opiskelijoista veronmaksajiksi valmistumisen jälkeen. Tässä Suomen kielen opiskelu ja yhteyksien solmiminen työpaikkoihin esim. työharjoittelun tai projektiluonteisen toiminnan kautta nousevat merkittäviksi tekijöiksi. Ensimmäisen vuoden lukukausimaksu voisi olla edelleenkin ilmainen, mutta siitä eteenpäin opiskelun tukeminen verovaroin voisi olla kiinni yhtenäisistä mittareista, jotka olisivat ainakin kurssisuoritukset ja pärjääminen opiskelussa, Suomenkielen taidon kehittyminen sekä osallistuminen työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. 

Jotta ulkomaisille opiskelijoille voitaisiin aidosti tarjota mahdollisuuksia työllistyä Suomessa, yliopistojen tulisi panostaa merkittävästi enemmän Suomen kielen ja työskentelykulttuurin opettamiseen ulkomaalaisille opiskelijoille kohdennetuissa koulutusohjelmissa.

 

Helsingissä 13.4.2015
Welat Nehri
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat